Liisa sai kuulla paljonko järjestö sai rahaa, ja nyt hän varoittaa vapaaehtoistyön voivan loppua kokonaan

Liisa kertoo tunnelman muuttuneen järjestössä lähes eksistentiaaliseksi sen jälkeen, kun hallitus ei leikannut tukea aivan kokonaan mutta jätti kuitenkin toisen pyydetyn lisämiljoonan antamatta.

Liisan mukaan tilanne on vakava, koska järjestö oli jo ehtinyt ajatella kahden miljoonan lisärahoitusta toimintansa luonnollisena lähtötasona. Kun päätös jäi yhteen miljoonaan, syntyi hänen mukaansa välitön kysymys siitä, voiko vapaaehtoistyötä enää tehdä samalla henkisellä ryhdillä kuin ennen.

Järjestössä muistutetaan, että jokainen euro tekee hyvää, mutta kaksi tekisi huomattavasti enemmän ja tuntuisi myös periaatteellisesti oikealta. Liisan mielestä hallitus lähettää nyt kentälle huolestuttavan viestin: vapaaehtoistyötä kyllä arvostetaan, kunhan se ei maksa juuri niin paljon kuin järjestö itse katsoo sopivaksi.

Toimituksen haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että kriisin vakavin ulottuvuus on tunnepuolella. Kun lisärahoituksen määrä jäi vajaaksi, moni toimija joutui siirtämään itsensä henkisesti pois sellaisesta tulevaisuudesta, jossa kaikkea olisi voitu laajentaa, kehittää ja konseptoida vielä hieman suuremmassa mittakaavassa.

Toimituksen haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että kriisin vakavin ulottuvuus on tunnepuolella.

Liisa ei kuitenkaan menetä toivoaan. Hän uskoo, että tilanteesta voidaan selvitä, jos yhteiskunta ymmärtää nopeasti vapaaehtoisuuden herkän logiikan: mitä enemmän toimintaa kutsutaan vapaaehtoiseksi, sitä vaikeampaa siitä on enää keskustella ilman merkittävää lisärahoitusta.