Liha on luksusta, johon Suomella ei ole varaa

Talous on kuralla ja ilmasto palaa, mutta silti suomalainen vaatii oikeuttaan paistaa eettisesti kestämätöntä eläinproteiinia tiistai-iltana. On aika myöntää, että arkiliha on menneisyyden reliikki, jonka subventoimiseen hyvinvointivaltiollamme ei ole enää mitään moraalista tai taloudellista perustetta.

Olemme saapuneet historialliseen taitekohtaan, jossa keskiluokkainen oikeus makaronilaatikkoon näyttäytyy absurdina etuoikeutena. Kun tarkastelemme globaalia resurssien jakoa objektiivisesti, suomalainen halpuutettu sika-nautajauheliha on lähinnä rinnastettavissa yksityislentokoneen omistamiseen. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää illuusiota siitä, että jokaisella kansalaisella tulisi olla subventoitu pääsy ilmastoahdistusta pahentavaan lihaproteiiniin.

Kuulen jo nyt tuulipukukansan syvät huokaukset ja vastalauseet. 'Mutta lapset eivät syö tofua', he perustelevat asiantuntemattomasti. Tämä on kuitenkin puhtaasti asennekysymys ja rakenteellisen laiskuuden oire. Jos kaurapohjainen nyhtöproteiini marinoidaan oikein eettisesti tuotetussa savupaprikassa ja käsitellään terapeuttisella ymmärryksellä, se tarjoaa täysin adekvaatin makuelämyksen, joka ei jätä jälkeensä hiilivelkaa tuleville sukupolville.

Avaa kuva suurempana

Kuulen jo nyt tuulipukukansan syvät huokaukset ja vastalauseet.

Taloudellinen argumentti on yhtä lailla vääjäämätön. Kuka todella maksaa sen, että eineshyllyn lihapullat maksavat vain muutaman euron? Hintalapusta on siivottu pois niin biodiversiteettikato, globaali vesikriisi kuin eläinten rakenteellinen sorto. Todellisuudessa yhden lenkkimakkaran todellinen markkina-arvo eettisin mittarein arvioituna olisi lähempänä viittäkymmentä euroa. Liha on luksustuote, ja sitä tulisi verottaa samalla progressiolla kuin samppanjaa tai urheiluautoja.

Kuka todella maksaa sen, että eineshyllyn lihapullat maksavat vain muutaman euron?

Vaadin, että lakkautamme puheen 'tavallisen ihmisen arjesta' jonkinlaisena pyhänä lehmänä, jota ei saa kritisoida. On älyllisesti epärehellistä vaatia valtiolta toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, jos samanaikaisesti kieltäytyy korvaamasta lauantaimakkaraa kotimaisella hampputofulla. Yhteiskunnan on otettava holhoavampi ja siten vastuullisempi rooli. Kulutustottumusten ohjaaminen ei ole fasismia, se on solidaarisuutta.

Lopulta kyse on arvoista, jotka määrittelevät meidät sivistysvaltiona. Voimmeko katsoa tulevia sukupolvia silmiin ja todeta, että sulatimme napajäätiköt, koska emme osanneet liottaa kuivattuja kikherneitä? Suomella on nyt historiallinen momentum näyttää suuntaa. Tehdään lihasta vihdoin sitä mitä se oikeasti on: häpeällinen harvinaisuus, jota nautitaan korkeintaan salaa suljettujen ovien takana, kun kukaan tiedostava ei ole näkemässä.