Koomikko Tiili murtuu kyyneliin: "Kone on vienyt proletariaatin naurut!" Katso pysäyttävät kuvat!

Keskikaljalta tuoksuva espoolaislähiön komediaklubi hiljenee, kun lavalle nousee koomikko Tiili. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan aloita perinteisellä, huutavalla monologillaan porvariston hapatuksesta. Sen sijaan hän purkaa syvää huoltaan teknologian kehityksestä. Tekoäly on hänen mukaansa saavuttanut pisteen, jossa se kykenee oivaltamaan luokkataistelun absurdiuden häntä itseään terävämmin.

"Annoin tekoälylle kehotteen kirjoittaa vitsi kapitalismin rakenteellisesta kriisistä", Tiili tuhahtaa ja kaataa taskulämpimästä viinapullosta ryyppyä pahvimukiin. "Se pirulainen teki punchlinen, joka paitsi paljasti lisäarvoteorian ytimen, myös nauratti minua ääneen. Minua! Miestä, joka on viimeksi hymyillyt Neuvostoliiton purkaessa sensuuria!" Tiilen mukaan tekoälyn kyky analysoida Karl Marxin Pääomaa ja yhdistää se nerokkaaseen alapäähuumoriin on suora hyökkäys rehellisen työläiskoomikon leipäpuuta vastaan.

Koomikkopiireissä Tiili tunnetaan miehenä, jonka rutiinit rakentuvat pitkälti vappumarssien muistelulle, satunnaisille neuvostoanekdooteille ja yleisölle räyhäämiselle. Nyt tämä vuosikymmeniä hiottu, vahvasti alkoholin marinoima brändi tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta. "Tietokoneella ei ole edes maksaa, jonka se voisi uhrata taiteen alttarille", Tiili vuodattaa ääni väristen. "Miten jokin saatanan koodinpätkä voi muka ymmärtää työläisen ahdingon, kun se ei ole koskaan herännyt Kalliosta krapulassa ilman housuja ja lompakkoa?"

Tiilen suunnitelmissa ei kuitenkaan ole antautua Piilaakson porvarien algoritmeille taistelutta. Hän on perustanut 'Koomikkojen Neuvostotasavallan', yhden hengen ammattiliiton, joka vaatii tekoälyltä solidaarisuusveroa ja oikeutta inhimilliseen epäonnistumiseen lavalla. Hänen mukaansa yleisöllä pitää edelleen olla ehdoton oikeus kuulla vitsi, joka on syntynyt aidosta katkeruudesta ja huonosta elämänhallinnasta, ei serverikeskuksen steriileistä prosessoreista.

Tiilen suunnitelmissa ei kuitenkaan ole antautua Piilaakson porvarien algoritmeille taistelutta.

Keikan päätteeksi Tiili yrittää kertoa yleisölle oman, täysin ihmisaivoilla tuotetun vitsinsä ay-liikkeen historiasta. Vitsi kestää kaksikymmentä minuuttia ja päättyy epäselvään mutinaan sekä mikrofonitelineeseen nojailuun. Yleisö taputtaa säälistä, mutta Tiili näkee heidän silmistään totuuden: jossain päin internetiä botti kertoisi saman asian sekunnissa, ja se olisi huomattavasti hauskempaa.